Відео

Kiitos. Tämä on tosi hyvä video, läheiseni vuoksi tutkin autisminkirjoa. Olen opetellut tulemaan toimeen hänen tapojensa kanssa. Olemaan painostamatta. Huoli on. Pyydän apua kesän jälkeen. Hän tietää huoleni ja esittelee nykyään itsensä autistiksi (tutkimme asiaa ja hän teki itse päätelmänsä). Diagnoosit hänelle tehty sen ajan tiedoilla, rajat oli jyrkät silloin.

Mutta näitä palveluita ei voi pakottaa,itsemääräämisoikeus!

Autistinen Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.

‎

Hyvin sanottu :)

Hyvä tiivistys aiheesta, kiitos! Tämä auttaa minuakin keromaan muille siitä millaisia haasteita autismini voi aiheuttaa.

Aitismi on hyvä sana kuvaamaan ongelmia,

Mielenkiintoinen luento.

Kiitos tästä ! Olen itse ollut melkein koko ikäni kiusattuna ja syrjään jätettynä työyhteisöissä yms autismin kirjon ongelmien takia. En pysty pitämään katsekontaktia ja menen helposti asioissa sekaisin. En ole tuntenut kunnon rakastumista ikinä. Jos rutiini poikkeaa ja esim kotona hyllyn järjestys muuttuu en löydä mitään. En ymmärrä sanallisia matikan tehtäviä ja ohjeita hahmottamisongelman takia. Pelkään uusiin ihmisiin tutustumista yms ja tottakai sitä pelkää kun on saanut kylmää kyytiä. Näistä asioista pitäs puhua medioissa ja suurelle yleisölle.

Mistä vois löytää Pirkanmaalta historioitsija-autistimiehen?

Kun kerran tykkäät yhteiskuntakritiikistä saanen aukoa päätäni autismin hoidosta Suomessa. Minun erityismielenkiinnon kohteeni on ollut Kiina (koska näyttävät vähän intiaaneilta etenkin eläytyessään eläimiksi harjoittaessan eläimiltä opittua kung futa ja kulttuurinsa on perinteistä kiinalaista lääketiedettä) ja Amerikka Arizonineen ja navajoineen ja siksi opetellut kieltäkin vuosikymmeniä voidakseni matkustaa uudestaan Kiinaan ja hionut amerikanenglantiani täydellisyyksiin voidakseni opettaa sitä tulevalle lapselleni. Kiinassa ja Amerikassa suosikkiruokani oli korealainen bulgogi. Olen myös yliopiston käynyt ja tehnyt töitä kymmenillä kielillä pitkän uran. Sitten matto vedettiin jalkojen alta, koska aspergereilla on taipumus sotkeutua kaveririkoksiin eli että joku rikollinen esittää kaveria yksinäiselle aspergerille niin siitä tuli niin isoja traumoja, että sen takia sain aspergerdiagnoosin vasta yli kolmikymppisenä mutta sitten ei anneta mitään puheapua eikä autismikuntoitusta koska käytin traumoja kestääkseni kannabista enkä pysty lopettamaan ellen saa ensin sitä keskusteluapua traumoihini. Mutta Suomessahan ei edes amputoitu saa kipulääkkeeksi laillisesti kannabista eikä myöskään saattohoitopotilas vaan häntä ironista kylläkin suojellaan kannabiksen vaaroilta. Sitten kun sitä polttaa vuosikymmenen kestääkseen hyvin vaikeita muistoja jää väkisinkin kiinni omien keuhkojensa tervaamisesta poliisille ja tästä merkittävästä rikoksesta rangaistaan loppuelämä. En edes 80-vuotiaana saa matkustaa erityismielekiinnonkohteisiini, koska olen rikollinen koska tervasin keuhkojani kannabiksella. Viiteen vuoteen kun ei mitään työtä kymmentä kieltä puhuva kannabiksen käyttörikollinen saa tehdä, ei edes ammatikseen olla siivooja eikä tekninen tukihenkilö eikä foodoran lähetti, niin hienosti hoidettu yhteiskunta. Menin sitten kielitaitoni kanssa kannabiksen eri lailla suhtautuvaan maahan tekniseksi tukihenkilöksi, mutta kenkää tuli kun rikostaustaselvitys valmistui. He olisivat halunneet pitää minut mutta EU lain mukaan huumeiden käyttöön 5 sisällä syyllistynyt ei saa käsitellä osoitetietoja työssään. Toinen erityismielenkiinnon kohde ajaminen on myös ikuisesti estetty, koska jäin jalankulkijana kolme kertaa kannabiksen käytöstä kiinni ollessani koditon nukkuessani kadulla eron ja abortin jälkeen. Jos vain voisi saada reseptin, loppuisi rankaisu. Mutta eihän edes amputoitu eikä ms-tautinen saa nykyään reseptiä eikä sotaveteraanikaan traumoihinsa vaikka olisi Irakissa asti taistellut. Yhteiskunta kampitti ja petti. Silti olen iloinen että löysin kannabiksen avukseni, en uskoisi olevani elossa enää ellen olisi kannabista avukseni löytänyt ja olisin sen sijaan syönyt itseni luonnottomaksi olioksi mielialalääkkeillä. Varokaahan kanssa-autistini huumeita - myös ne lääkärin huumeet - huumeet pilaavat elämän tavalla tai toisella. Ellei sitten ulkomailla kokeile. Pitäisi ehkä perustaa Amsterdamiin tai Berliiniin oma autismikahvila missä saa kokeilla autistin opastuksella helpotusta vaikkapa autismin tuomaan tuskaan ja perinteistä suomalaista savusaunaa kannabiksella esi-isiemme malliin. Saispa tehdä työtä niin voisi säästää rahat oman yrityksen perustamiseen. Tai pääsispä sairaseläkkeelle, voisi sitten muuttaa Suomesta mantereelle pois tästä lääketyranniasta viettämään kannabiksen katkuisia eläkepäiviään. Miksei Suomi voisi laillistaa kannabista jossain yhdessä kuolevassa kylässä vain kylän asukkaille? Sais kaikki lääkkeenä sitä tarvitsevat mennä sinne.

Koska en ikinä kertonut kenellekään aspergeristani, pääsin yliopistoon, ulkomaita asti töihin, Suomessa vastuuasemaan ja sitten kysyin lääkäriltä kolmikymppisenä voisinko saada reseptin kokeilla maailman ainoata autismilääkettä. Kuulemma kukaan ei saa, ei edes amputoitu kipulääkkeeksi eikä ms-tautisetkaan enää. Kokeilen sitten kuitenkin ja se vei kaikki autismin ydinoireet veks ja sain ylennyksen sen avulla töissä. Vuosia myöhemmin jäin kiinni puolikas sätkä huulessa vapaa-ajalla sunnuntaina. Nyt ei saa edes keskusteluapua saati töitä edes vessansiivoojana eikä ruokalähettinä. Mielestäni tämä on ihmisoikeuskysymys. Jos ihminen on isoissa fyysisissä kivuissa tai psyykkisisssä tuskissa kuten Isaac Newton, mikä yhteiskunta on tulemaan väliin jeesustelemaan, että tuo on vaarallista, tsot tsot, nyt tehdään sinusta rikollinen.

Puhunpa sitten minäkin. Julkisuuden kenties tunnetuin autisti on Topi Borg. Ite olin pitkälti samanlainen Aspergermies, samaa ikäluokkaakin hyvin tarkkaan. Topin ja mun ero on se, että mä en saanut diagnoosia kuin vasta keski-ikäisenä pitkän työuran ja avioliiton jälkeen. Olin ehtinyt kamppailla aspergerin kanssa ala-asteen tyhmimpänä joka aineessa, yläasteella tajunnut, että kuolen poikuus tallella, ellen kehity hyväksi jossakin, esim. työn teossa ja rahalla voin sitten houkutella naisen kiinnostumaan, kun eihän muuten ole mitään mahista näillä puhetaidoilla. Niinpä oppitunneilla en edelleenkään oppinut, mutta pänttäsin kirjoja niin paljon, että niistä saatoin oppia ja lukea itseni silloin Suomen kolmanneksi parhaiten kirjoittaneeseen eliittilukioon kovalla armottomalla itseni piiskaamisella naksahtimisen rajoille asti. Aspergerin takia ylioppilaskokeissa jäi melkein puolet jokaisen aineen kokeesta tekemättä, kun ei vaan ehtinyt annetussa 6h edes lukea koepaperia loppuun asti. Kuitenkin oli yksi aine mikä ei stressannut yhtään, ja sen laudaturin avulla yhdistettynä hyvin menneeseen yliopiston pääsykokeeseen sain yliopistopaikan heti 19-vuotiaana ilman apupisteitä. Armeija ja eka vuosi yliopistolla meni hyvin, mutta sitten poikuuteni tuskien tunnoissani menin ja yritin iskeä jopa ulkomaalaisia vaihto-opiskelijoita. Sitten päädyin ulkomaille kesken yliopistoni kidutetuksi ja aivopessyksi erääseen kehitysmaahan. Kolmen vuoden orjuuttamisen ja kidutuksen jälkeen pakenin salaa vahtini nukkuessa Espanjaan. Sitten pahoista PTSD-oireista lähes kokonaan lamaantuneena pakotin itseni töihin, että saan rahaa jostakin Espanjaan millä pysyä banaanissa ja tonnikalapurkeissa. Kymmenen vuotta kun oli kulunut tästä kidutuksesta, tapasin Suomessa elämäni toisen takuuvarman sosiopaatin, sen mukana meni oikea käsi, ja vasen jalka plus 30 000e rahaa. Tässä vaiheessa sain autismikirjon aspergeridiagnoosin kunnalliselta selitykseksi miten minulle voi aina tapahtua. Sitten nousin vielä raihnaisena titaaniraajoineni takaisin työelämään, mutta oli työ sitten teknistä tukea, vessojen siivousta tai ruoan kotiinkuljettamista ravintoloista, aina ne työsuhteet katkeavat kun valmistuu rikostaustaote josta selviää, että olen monen sotaveteraanin tavoin käyttänyt kannabista traumalääkkeeksi ja jäänyt kiinni alle euron arvoisen kannabismäärän hallussapidosta. Suomessa yhdenkin kerran kannabiksella omien keuhkojensa tervaamiseen syyllistynyt joutuu maksamaan itselleen rikosuhrimaksun, eikä saa työssään nähdä kenenkään osoitetietoja eikä edes siivota vessoja ettei varasta rahoittaakseen huumeen käyttöään. Eli mitä opimme tästä? Varhainen diagnoosi suojelee ainakin kaikista poskettomimmat mittasuhteet saavalta hyväksikäytöltä, mutta myös jos diagnoosin kanssa olisin työtä hakenut, niin en varmasti olisi noussut viidessä eri työssä harvinaiseen vastuuasemaan, jonka juuri autistinen asenteeni työntekoon mahdollisti. Diagnoosi olisi estänyt ylenemisen. Sen sijaan ilman diagnoosia uskalsin toivoa, että jos opin ranskaa, rakkaus loksahtaa automaattisesti kohdalleen ja niin edelleen. Usko paremmasta piti ahkerasti puurtamassa paremman huomisen toivossa tuskaisuuteni keskellä. Sitten kun käsi ja jalkakin vietiin etten uskaltaisi mennä poliisin pakeille viedyistä kymppitonneista, usko syveni. Ensi-avussa aloin miettiä suomalaisia esi-isiäni, miten he ovat kohdanneet äärimmäisen pelottavat hetket. Päätin pysyä kristinuskossa, johon minut on lapsena kasvatettu, opetettu että sokeria ei saa syödä murustakaan, eikä kahvia eikä kipulääkkeitäkään. Niinpä sain hullun maineen kieltäytyessäni kaikesta lääkityksestä ensi-avussa ja aloin opetella toden teolla pohjois-saamea löytääkseni esi-isiemme luonnonmukaisen tavan elää ilman valkoisen miehen lääketiedettä. Sitten menin vielä kauemmille raiteille ja tulin ajattelleeksi, että keräilijä-metsästäjällehän on autismista vain hyötyä, että osaa erottaa pikkutarkasti myrkkykasvit lääkekasveista ja olla taka-alalla sosiaalisissa tilanteissa, ettei helposti joudu johonkin turhaan nakkikioskimättöön osalliseksi ja kuitenkin olla niin äärimmilleen aivoiltaan viritetty, että tositilaanteessa on täysin vaistojensa varassa taisteleva hurja eläin joka kyllä pärjää leuan loksuttajille (mahtailijoille). Ja että on parempi olla aspergeri kuin normaali jos miettii selviytymistä nykymaailmassa, jos vain asuisimme maassa, jossa maailman ainoa autismin ydinoireet hälventävä lääke olisi laillinen. Täytynee tosiaan alkaa hakea lääkepakolaisen paikkaa Israelista, jossa kyllä määrätään toimiva lääke autismiin sen sijaan, että jätetään oman onnensa nojaan keräilemään tölkkejä kadulta pariakymmentä kieltä osaavana. Jos Einstein syntyisi tänne, se luultavasti joko canceloitaisiin yhteiskunnan ulkopuoliseksi eläjäksi tölkkejä keräilemään, koska tämä tykkää silloin tällöin tärkeitä päätöksiä tehdessään nähdä asia myös autismin tuolta puolen kannabiksen avulla. Toinen vaihtoehto on se, että ennen kuin Einstein ehtisi aikuisikään, tämä mömmötettäisiin aspergerin takia kuolaavaksi, että on vähän helpompi hoitoinen eikä aina innostuneesti touhota niitä magneettikenttäjuttujaan.

Any sub in English ? So important for the autistic community

Kiitos! Tästä on paljon apua.

Kiitos Heikki tästä!

Hurmaava pariskunta❤

Hyviä vinkkejä🙏Kiitos🥰😌😃!

Kauanko tallenne katsottavissa?

Very delayed comment I know. But, I’m 52 n now awaiting a diagnosis. So, delayed in more ways than one. Sarah Hendrickx is excellent but, sadly, there is very little info. relating to female LATE diagnosis. Sarah is one in a million. If 50+ years of masking and mis-diagnosis has left you near breaking point, she’s the best I could find on UA-cam. Sending hope and strength to my sisters in suffering n hope for your correct diagnosis and support.❤

onko se raportti jossain vielä luettavissa? Video loppui kesken..

Kiitos paljon tästä puheenvuorosta❣️ Mäkin voisin juhlia täydellisen kahvin löytämistä, sillä se on sentään hyvää. Jokin läikähti mun sisällä. Terveisin toinen kirjolla oleva kahvin ystävä ☕❤️

Onko mitään otantaa miten nepsy-diagnoosit ja somaattisen terveyden diagnoosit ovat kasvaneet 2000-luvun alusta tähän päivään? Some/kuvagalleria/nettipeli/porno/viihdesuoratoistopalvelut lisääntyivät tuona jaksona ja kasvaa edelleen, samoin kaikki opiskelu muuttui pitkälti verkko-opinnoiksi. Voiko sosiaalisen kommunikoinnin ja eristäytymisen haasteet olla peräisin juuri tästä yhteiskunnallisesta muutoksesta jossa on paljon enemmän trendejä vrt. 70-90 luvut mikä kaventaa yksilön stressinsietoa, työelämä on myös pirstaloitunutta ja tuokin vaikuttaa. Olisi hyödyllistä nähdä tilastoja aiheesta kiitos.

Jos siivoaminen hankalaa niin miksei hän katso vaikka videosta, siivousvideoita on ja koulun kirjoja voi lainata ?

Tärkeitä juttuja. Pian muuttamassa laitoksesta pois 😢 täytän siis 18

Kiitos hyvästä videosta!

Olipa ihana kuulla tämä tarina. Kiitos tästä.

Kiitos💛💛💛

Depressio on se jumi

Menkää ny helvettiin jo

Narsistien kasvattamia lapsia siinä on teen autismin kirjonne

Ei ole mitään vitun autismin kirjoa on vain oikea autismi

Puhekyky ja muut taidot myöskin vaihtelevat autisteilla kuormituksen mukaan, asia ei ole niin yksioikoinen että jotkut pystyvät puhumaan ja jotkut tarvitsevat apuvälineitä, myös autistiset ihmiset jotka pystyvät puhumaan "normaalisti" jossain tilanteessa saattavat olla kykenemättömiä tai tarvita apuvälineitä toisessa tilanteessa.

Lääkärien seksismi ja rasismi ovat esteenä naisten, muunsukupuolisten ja rodullistettujen ihmisten oikein diagnosoimisessa. Pitää tehdä paljon työtä että ihmiset ymmärtäisivät autismin olevan yhtä yleistä naisissa, muunsukupuolisissa ja rodullistetuissa ihmisissä kuin valkoisissa miehissä. Meitä ei vain diagnosoida oikein näiden ennakkoluulojen ja autismin kuvan väärinymmäryksen takia, joka johtuu hyvin pitkälti siitä että autismia naisissa on vasta alettu tutkimaan, diagnoosikriteerit pohjautuvat valkoisiin miehiin. Yhteiskunta suomii naiseksi syntymässä määriteltyjen "vääränlaista" sosiaalista käyttäytymistä enemmän kun miehiä, joten naiset oppivat piilottamaan autistiset piirteensä paremmin; se ei tarkoita että oireita ei olisi tai ettemme kärsisi niistä yhtälailla. Autististen piirteiden jatkuva piilottelu saattaa vain johtaa naisilla eristäytymiseen ja uupumukseen jonka takia diagnosoidaan väärin kun nämä kriisiytyvät. Jos naiset ja muunsukupuoliset saisivat diagnoosin ajoissa lapsena eivätkä vasta aikuisena, vältyttäisiin monelta loppuunpalaneelta aikuiselta. Onneksi nuoremmat lääkärit ovat saattaneet saada jo vähän parempaa koulutusta asiassa ja heillä saattaa olla vähemmän ennakkoluuloja kun vanhemmilla ihmisillä, joten vinkiksi että kannattaa yrittää valita nuorempi lääkäri jos on mahdollisuus valita. (Toki on myös vanhempia lääkäreitä jotka ovat ajantasalla mutta tämä on omien ja muiden autististen kokemusten perusteella valitettavasti edelleen harvinaisempaa).

Hyvä, tiivis paketti. Kiitos

Ihana persoona, ja hyvin aistimaailmaa kuvaava ilmaisu kun puhuja sanoo, että aistimaailma on sekä ihana, mutta myös ja kauhea sekä hankala. Värien kuuleminen ääninä kuullostaa myös hyvin mielenkiintoiselta. Väreillä on puhujalle voimakas, myös voimaannuttava, vaikutus elämässä. Hän tunnistaa ja kuvaa ihanasti omia selviytymiskeinojaan, esim. tanssiminen ja pyöriminen. Monipuolinen vaikutelma tuli aiheesta lyhyessä ajassa, koska siinä kertojalla on aisteihin sekä rakkaus että viha- suhde olemassa, paljon kuitenkin voimaantumiseen ja selviytymiseen liittyviä pointteja.

Olisipa tajunnut jo nuorena aspergerista ja adhd-hista. Aikamoista kaaosta hahmottamisen haasteineen niin itsensä kuin nepsy-haasteiden suhteen. Vasta loppuunpalamisen seurauksena alkoi tutkimukset etenemään. Kerran kun on palanut pahasti loppuun kynnys sen laukeamiselle tuntuu olevan entistä herkempää.

Autisimikirjon häiriö - mielestäni hyvä nimi "diagnoosille".

Hyvä, Topi!

Onhan nyt terveetkin erillaisia

Kaikkihan on erillaisia

I was one of the kids missed in the forties....Now I'm 81 and I am including myself as Asperger's for sure, beyond a doubt and it feels really good. My life would have been sooooo different had I been seen and recognized in the forties....! I finally labeled myself genderless, after being all the other identity labels. Changed my name to a genderless name to better match my Asperger Self.

Hieno luento, voi olisipa kysymyksille ollut enemmän aikaa.

💛

🤣🤣🤣

Esim vaatteiden ostaminen ja unohdun tietokoneelle ja unohdan syödä

Tunnistan itseni täysin ja kukaan kehitysvamma lääkäri ei usko minua